Useita kummallisuuksia

Sunnuntai 29.1.2023 - FotoPena


blogikuva_26.10.2014.jpgKummallisuus yksi: Suomessa on ollut vuositolkulla järjestöjen tai vastaavien ruoanjakelua, joka tätä ei ole tiennyt niin elää omassa kuplassa. Nyt ruoka-apujakelun järjestäjät helisemässä he eivät saa nyt ruokalahjoituksia avuntarpeeseen nähden riittävästi. Ruoka-apujakelujonot ovat olleet katukuvassa useita vuosia muttei hyvinvointiyhteiskuntamme ole ratkaisut tätä ihmisarvoa loukkaava ja nöyryyttävää ”köyhäinapua” niin ettei sitä tarvitsevien tarvitsisi seisoskella jonoissa.

Sinänsä hyvä ajatus jakaa muuten hävikkiin meneviä elintarvikkeita tarvitseville. Oranssilaputetut tuotteet ovat ilmestyneet jokin aika sitten kaupan hyllyille, ja hävikkiruoan määrä on oleellisesti vähentynyt sanovat kauppaketjujen edustajat. Ongelmaan tulee saada sellainen ratkaisu esim. avustusjärjestöt voisivat jakaa sellaisia kortteja, joihin olisi ladattu tietty summaa rahaa ja jolla voisi ostaa ruoka kaupasta tai niitä alelaputettuja tuotteita. Voi olla tämä olisi ongelmallista toteuttaa mutta ongelmaa tulisi saada jonkinlainen ratkaisu. Odottaisin puolueilta linjauksia asian suhteen kun eduskuntavaalit ovat tuloillaan, joka tapauksia asiaan tulisi saada myös pysyviä ratkaisuja.

Kummallisuus kaksi: Eduskuntavaalien lähestyessä puolueet lupaavat yhdeksän hyvää kymmenen kaunista kun he kosiskelevat äänestäjiä pudottamaan äänestyslipun heidän laardiinsa. Populismia kuullaan vaalipuheissa varmaan riittävästi monelta suunnalta sehän perustuu kansansuosion havitteluun mukamas ”kansan äänenä” toimimisena, joka ei perustu tosiasioihin. Olen ihmetellyt joskus sitä, että kun joku polittiko, ilmaisee edustavansa kansalaisten mielipidettä mutta - mutta kun minä ole antanut hänelle lupaa puhua potaskamaisesti nimissäni.

Mielenkiitoinen kevät on siis tulossa puolueiden visioidessa tulevaisuuttamme. Mitä ilmeisimme ”kyllä kansa tietää” Veikko Vennamon lanseeraama retoriikka (taito puhua) puree osaan kansalaisia mutta virtaako se vaaliuurnaan saakka niin se on toinen juttu.

Kummallisuus kolme: Suomen liittymistä Natoon vatuloidaan erilaisissa keskusteluryhmissä. Eittämättä Unkari ja Turkki pelaavat Putin pussiin keksimällä erilaisia (erikoisia) verukkeita maitten ratifiointiviivyttelyyn (tarkoittaa sopimuksen lopullista hyväksymistä, vahvistamista ja saattamista voimaan). Turkin käyttäytymiseen tässä asiassa vaikuttaa maan sisäpolitiikkaan liittyvät asiat. Maan itsevaltainen presidentti haluaa pitää vallankahvan edelleen hyppysissä.

Ruotsin asemaan liittyvät provokaatiot Koraanin polttaminen ja Turkin presidenttiä muistavan nuken roikottaminen pää alaspäin. Ne eivät liity mielestäni mitenkään sananvapauteen vaan näyttäytyy sivistysvaltion rappiona. Presidentti Niinistö on siinä aivan oikeassa, että suomalaisten ei kannata annella Turkkia hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyttä. Nato vain natisee nyt avoimen politiikan liitoksissaan kun lännen tulisi olla saumattoman yhtenäinen Venäjän uhittelun ja hyökkäyssodan (Ukraina) vuoksi.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 336 otsikko mukaan luettuna.

Avainsanat: Politiikka