Sekasotkua

Suomi on nyt ankarassa poliittisessa lukossa ja on ollut jo sitä pitemmän aikaa. Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välit ovat enemmän kuin tulehtuneessa tilassa, kun hallitus on osapuolena työelämäasioissa ja se ajaa kuin käärmettä pyssyyn muutostavoitteitaan.

Työantajajärjestöt ovat vetäytyneet oikeistohallituksen selän taakse työelämän muutoshankkeessa. Helppo sieltä on huudella, kun työantajajärjestöt ovat dumpanneet tavoitteensa hallitusohjelmaan.

Useat tehtaat ajavat tuotantoa-alas työantaja leirissä mutta on positiivisiakin näkökantoja mm. Metsä Group ottaa huoltokortin käyttöön lakkojen ajaksi ja huollattaa henkilökunnallaan tehtaitaan ja palkanmaksu jatkuu heidän työntekijöilleen.

Oikeistohallituksen on turha vängätä siitä, kun he sanovat, että hallituskokoonpano on vaaleilla valittu niin, että he voivat tehdä mitä tykkää maan laeille. Niin he voivat muttei demokratiassa yleensä ole kansalaisjärjestöjä tai ammattiyhdistysliikettä tai niiden toimijoita haukuttu erilaisin sanakääntein osa tästä on ollut karkeaa ja poliittisen moitteinen. Ei uskoisi, ellei näkisi tai kuulisi, että osa Orpon ministereistä on puhekieleltään sivistymättömiä.

Ikään kuin heidän pitäisi osoittaa kannattajilleen, että nyt ollaan jämäkkä poliitikko yhteiskunnallisissa asioissa. Vaikka on loikattu puolueesta toiseen ja ehkä siitä syystä heidän kielellinen ilmaisunsa on herjaavaa. Media on kunnostautunut ja niin sen pitääkin se on kaivannut esille millaisia lakkokorvauksia, maksetaan lakossa oleville muttei kerro sitä, että se on myös veroalaista tuloa.

Ay-johtajien etuudet ovat olleet myös tapetilla. Erikoista on myös, että rikkureita kaivetaan haastatteluihin ikään kuin näillä ulostuloilla yritettäisiin hajottaa ammattiyhdistysten yhtenäisyyttä ja kyseenalaistaa ammattiyhdistysliikkeen tavoitteita vaikkapa tämän myllerryksen osalta. Lisäksi tehdään gallupeja lakon kannatuksesta kansalaisten keskuudessa, tällainen on hyvin poikkeuksellista toimintaa asian ympärillä.

Poliittinen muisti on aktiivisesti unohtanut myös sen, että ammattiyhdistysliike teki ns. Kiky-sopimuksen vuonna 2016, jolloin ammattiyhdistysliike kantoi tukevasti vastuuta tämän maan talouden kilpailukyvystä silloisen Sipilän (Kesk.) hallituksen aikana. Kaikki lakot päättyvät aikanaan mutta millaisin tuloksin kun neuvotteluissa pitäisi tehdä molemminpuolisia myönnytyksiä - onko se mahdollista, kun Elinkeinoelämän Keskusliitto EK vetelee taustalla oikeistohallituksen päätösnaruja työelämäkysymyksissä.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 287 otsikko mukaan luettuna.

”Kilpailukykysopimus (kiky-sopimus) on kesällä 2016 solmittu työehtosopimus, jonka avulla pyrittiin parantamaan, Suomen talouden kilpailukykyä ja työllisyyttä. Sopimus sisälsi palkkatason jäädyttämistä, työajan pidentämistä, lomarahojen leikkauksia ja työnantajamaksujen vähentämistä. Aluksi tarkoituksena oli pidentää päivittäistä työaikaa puolella tunnilla, mutta neuvottelujen myötä pidennys kutistui lopulta puoleen tuntiin viikossa” (Lähde Wikipedia).