Tyhjänpäiväistä

Yleisilme suomalaisessa politiikassa ja uutisoinnissa on se, että pinnallisuus ja historiattomuus kukoistaa kuten esimerkiksi entisen päämisterin pukuvalinta presidenttiparin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Se oli kaikki tietävän median mukaan kannanotto Ukrainan sotaan koska puku oli keltainen ja kunniamerkin nauha oli sininen. Nauha kuuluu kunniamerkki kokonaisuuteen. Kuka tietää mitä suunnittelijan (K. Niskanen) ja puvun kantajan (S. Marinin) mielessä on liikkunut pukuväriä valittaessa vain he itse tietävät sen. Suunnittelija sanoo Helsingin Sanomissa (7.12.), että se oli hänelle ”intuitiivinen” (mm. vaistonvarainen) värivalinta.

Pinnallista lörpöttelyä esiintyy myös politiikkojen puheissa ja sitten sitä pyydetään anteeksi kuten ministeri Bergqvist, joka kovisteli kotialueensa, Paraisten, kunnallisia päättäjiä Nauvossa sijaitsevan ravintolan tapauksessa. RKP:n puheenjohtaja Henriksson on sittemmin torunut ministeriä ”ajattelemattomasta ja väärin toimisesta” asian suhteen mutta ministerin erovaatimuksia tämän asian yhteydessä ei todennäköisesti tulla esittämään. Kuka tietää mitä postia tämä ministeri hoitaa? No liikunta-, urheilu-, ja nuorisoministeri-postia. Ministeriposti on todennäköisesti Orpon oikeistohallituksen kokoonpanoa neuvoteltaessa räätälöity Ruotsalaisen kansapuolue RKP:n mandaatiksi.

Eduskuntakeskustelussa lörpötellään myös mitä sattuu: sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Mia Laiho (Kok.) väitti silmät kirkkaana, että pääkaupunki seudulla on kymmenentuhatta vapaata vuokra-asuntoa Etuovi-palvelussa Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella. Keskustelu liittyi siihen, että asumistukileikkausten vuoksi ihmisten tulisi muuttaa halvempiin asuntoihin. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että vuokra-asuntoja on todellisuudessa 897 asuntoa em. alueella. Kummatko luvut täsmäävät lehden vai Mia Laihon? Kyseessä on mitä ilmeisimmin poliittinen mankelointi, jolla yritetään saada poliittiset päätökset rypyttömiksi.

Odottaisi tämän tasoisilta politikoilta kotiläksyjen tekemistä ennen kuin lausuu eetteriin mututuntumalla tietoja. Ei kai sitten se ole väliä viestijälle, vaikka vastaanottajalle jäisi valheellinen mielikuva. Vääriä väittämiksi osoittautuva tieto pitäisi yrittää korjata jälkikäteen. Mutta se on vain niin, että kerran lausuttua et enää muuksi muuta. Poliittisten päättäjien tulisi olla erittäin harkitsevia lausunnoissaan etenkin luvuissa tai muussa vastaavissa asioissa. Kansalaiset ryhtyvät pitämään heitä valahtelijoiden klubin jäseninä ja jos tällainen mielleyhtymä yleistyy, ettei tosiasiat ole hallussa edustajilla Niin se, jos mikä rapauttaa demokratiaamme.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 297 otsikko mukaan luettuna.