12 miljoonaa

Jokainen ihminen käyttää vaatteita tavalla taikka toisella luonnon olosuhteiden mukaan Suomessa ja maapalolla. Ne ovat ohjanneet meitä pukemaan itsemme erilaisiin lämpöä pitäviin tai viileyttä suosiviin vaatteisiin. Ylen uutisvirrasta bongasin vaatteisiin liittyvän jutun, jossa kerrottiin, että Euroopan Unioni EU:ssa syntyy 12 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä vuosittain siis 12 miljoonaa tonnia.

Vaatejätteen määrä yksistään Euroopassa on järkyttävä, kun tähän lukuun lisätään koko ihmiskunnan tekstiilijäte, niin päädytään huikeisiin lukemiin. EU suunnittelee sääntelyä ns. pikamuotivaateisiin mm. niin, ettei tekstiili jätetä saisi polttaa. Nyt kavahtaa tietysti alan teollisuus ja sääntelyn vastustajat mutta näyttää siltä, että ilman sääntelyä tai sääntöjä ihmiskunta ei tule toimeen, jos elettään kuin pelossa mm. tämän suhteen.

EU:n tavoite vuoteen 2030 mennessä on, että Euroopan alueella käytettävät vaatteet ovat kierrätettäviä, korjattavia ja kestäviä. Farkut ovat esimerkki niistä vaateista, jotka eivät hajoa tai kulu vuosiin. Niinpä joku muotiälypää keksi markkinoida sellaisen villityksen, että uusia farkkuja ryhdyttiin repimään keinotekoisesti rikkinäisiksi.

Minun lapsuudessani ja nuoruudessa hävettiin sitä, että jos vaateet olivat ns. rikkinäisiä sekä se oli merkki siitä, että oli välinpitämätön vaatetuksen suhteen tai enemmänkin köyhyydestä. Tekstiilikaupan ja teollisuuden myymättä ja palautetut vaatteet (nettikauppa) päätyvät usein jätteeseen.

Sieltä ne dumpataan usein, miten Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan, joista olemme nähneet raportteja. Chilessä tekstiilijätteitä on hylätty esim. vuorille siinä määrin, että vaatejätteet näkyvät ulkoavaruuteen. Pieniä orastavia merkkejä on siitä, että vaatteita kierrätetään tai käytetään uusiokuituihin tai suomalaisten kehittämiä ympäristöä säästäviä tekstiilikuituja. Nykyään ihmiset vaihtavat vaatteita päivittäin niin, että uusi vaatekuosi on seuraavana päivänä käytössä.

Riittäisikö se, että vaatteet olisivat puhtaat ja ehjät? Joskus minun maailmassani sanottiin, että ”rumat vaatteilla koreiloo” jos erehtyi pyytämään vanhemmilta uuden paidan tai muita vermeitä toki elintaso oli silloin matala ja rahaa käytettiin enimmäkseen vain kaikista välttämättömimpiin tarpeisiin. Lisäksi valmisvaateteollisuus ei ollut näissä mitoissa kuin se on nyt.

Vaatteet ommeltiin joko itse tai kylän ompelijatar teki juhlavampaa kolttua tai vaatetta. Useinkin se oli merkki siitä, että kylässä on tapahtunut, jokin iloinen tapahtuma tai kuolema oli kolkutellut jonkun ovella. Sanomatta on selvää, ettei vaateteollisuus voi väistää vastuutaan ja jatkaa tällä tiellä ympäristökysymysten takia. Eivätkä ihmiset voi olla vaateteollisuuden luomassa hurmoksessa niin, että jokaisena vuoden päivänä on erilainen vaate yllä. Kivuliasta se tulee olemaan alan teollisuudelle sekä pikamuotiin hurahtaneille kuluttajille mutta se on välttämätöntä ehtyvien luonnonvarojen ja ympäristön turmeltumisen vuoksi.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–351 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 365 otsikko mukaan luettuna.