Suksee

Suomen 77. hallituksen alkutaival on ollut, ettenkö sanoisi pomppuinen, kun sitä on ravistellut jo ministeriero. Kokoomuksen Orpo varmaan kuvitteli, että oikeistohallituksen kokoaminen oli mahtava suksee (menestys) mutta toisin kävi.

Ministerieron todellisista taustatiedoista ei ole perillä muut kuin valtiovarainministeri – puoluejohtaja Purra ja hänen kabinettinsa. Pääministeri – puoluejohtaja Orpolla on ollut ehkä jotain vihiä taustakeskusteluista, joita on käyty ministerieroon johtaneista todellisista syistä.

Orpon hallituksen alkutaival ei siis ole ollut kummoinen, kun Perussuomalaisten Purran uusiehdokas elinkeinoministeriksi oli Kokoomuksesta Perussuomalaisiin loikannut henkilö, joka joutui Kokoomuksessa epäsuosioon. Julkisuuteen tulleiden käyttäytymiseen liittyvien ongelmien takia, jotka hän on kiistänyt.

Median kolumnistit ovat sanoneet, että Orpolle näytettiin poliittista keskisormea, kun valinta kohdistui tähän, Kokoomuksessa, epäsuosioon joutuneeseen henkilöön. Orpo joutui nielaisemaan Perussuomalaisten ratkaisun, kun valtiosäännön sekä vakiintuneen käytännön mukaisesti muut puolueet eivät sormeile hallituskumppaneiden ministerivalintoja.

77. hallituksen sisäänajo ei ollut kaikkein lensein (leppeä) mutta vasta syksymmällä tullaan näkemään millä tavoin oikeistohallituksen työskentely lähtee rullaamaan vuoden 2024 valtion budjettineuvottelujen alkaessa. Aika näyttää joutuuko Orpo palaamaan hallituskumppaneiden kanssa pelisääntökeskusteluihin.

Hallituksen toiseksi suurimman puolueen (PS.) edustajien poliittiset kielenkuvat ovat olleet julkisuudessa räväköitä ja nyt heidän mm. kansanedustajiensa pitäisi asettua valtionhoitajapuolueen edellyttämään muottiin. Se voi olla vaikeaa, tähän saakka he ovat voineet lihottaa kannatustaan räväköillä kannanotoillaan kansalaisten keskuudessa. Valtaan pääsy tuo aina myös vastuun siitä, ettei demokratiaa ajeta karille kansalaisten kannalta epäviisailla ratkaisuilla.

Suomen poliittiseen toimintaan on pesiytynyt viimevuosina kafkamainen (Lähde: Kielitoimiston sanakirja mieletön, järjenvastainen, painajaismainen) toimintakulttuuri, jossa asetetaan eri yhteiskunnallisia toimijoita jalkapuuhun somessa ja sitten heitä haukutaan ja solvataan mitä erilaisimmilla sanakäänteillä, jotka eivät ole välttämättä kulloiseenkin asiaan liittyviä tai ne eivät ole perusteltuja näkökulmia yhteiskunnallisiin asioihin.

En tiedä alkaako poliittinen retoriikka (kielenkäyttö) lientyä nyt kun maassa on oikeistohallitus vai muuttaako se vain muotoon. Poliittisesti erimieltä olevien pitäisi sivistysvaltiossa kyetä keskustelemaan tai toimimaan kunnioittavaan sävyyn erilaisten näkemyksien kanssa ja tuomaan oma vaihtoehto esiin kuinka kulloisessakin asiassa tulisi toimia muuten demokratiamme on rapautumisen tiellä.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 301 otsikko mukaan luettuna.