Toiveikkuus kadoksissa

Suomalainen julkisuus ja poliitikot sekä erilaiset asiantuntijat jakavat kansalaisten keskuuteen pelokkuutta heidän mielestään kaikki on kaatumassa hornankattilaan. Kaikilla elämän alueilla kansalaiset saavat nekkuun iskuja, kuulemma. Sähköverkoissa jakelusakkaa, valtionvelkojat ovat matkalla (heidän mielestään) koputtelemaan valtion rahakirstua, Suomen maatalous on syöksykierteessä ellei valtio laita euroja liikkeelle heidän pelastamisekseen.

Tuntuu kun näitä kuuntelee, että Suomi olisi tämän kuvailun pohjalta ajamassa valtiolaivaa vauhdilla karille. Kansalaisille toivoa jakaa vain presidentti, jonka viesti on, että me kyllä me tästä selvitään.

Missä on sellainen julkisuus ja poliitikot, jotka sanoisivat kansalaisille, että vaikeuksista huolimatta toiveikkaasti tulevaisuutta kohti kun vain teemme niitä asioita, jotka turvaavat maamme ja kansalaisten tulevaisuuden. Tietysti pitää pysyä tosiasioissa mutta jatkuva huonojen uutisten rummutus aiheuttaa sen, että sanoman vastaanottajat ryhtyvät uskomaan siihen, että vilua ja nälkää sekä kärsimysten tie edessämme.

Tulevaisuusvisioista ei kukaan kerro mielipiteitä eikä kolmas valtionmahti (toimittajat) kaiva näitä kuultavaksi tai nähtäväksi media-alustoilla vain vaikeuksista kertominen on heidän mielestään ajankohtaista sekä muodikasta. Katselin Yle Viimeinen sanaohjelmaa 9.12. ja siinä käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, että millä tavoin media toimii näissä olosuhteissa mitkä nyt ovat ns. yhteiskunnallisella pöydällä. Eduskunnan oppositio mielellään kaataa kaikki istuvan hallituksen niskaan. Loppuvuotta kohden välikysymyksiä riittää Eduskunnassa, hallituksen vastavaksi.

Kukaan ei puhu siitä, ei edes oppositio, että mitä tapahtuu Suomessa kun koko maa pidetään asuttuna ja asuntojen tai talojen arvo romahtaa, lainatakseni toimittaja Stilleriä, hän toi asian esille em. ohjelmassa. Tunnetusti tavallisten suomalaisten ainoa omaisuus on näissä kiinteistöissä kiinni. Seuraako siitä, että vain laudat ovat näitten kiinteistöjen ovilla muutamien vuosien päästä kun työpaikat pakkautuvat johonkin päin Suomea tai palvelut ovat keskittyneet asutuskeskuksiin.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 253 otsikko mukaan luettuna.