Kolmetuhatta viisisataa ja nolla pilkku seitsemän

Yle uutisoi jutussaan, että seitsemän kuukauden päästä tarvitaan 3500 hoitajaa lisää, kun hoitajamitoituslaki 0,7 asiakasta kohden astuu voimaan. Uutisoinnin pinnalla on nyt se, että hoitajamitoitusta tarkasteltaisiin uudestaan, jopa ministeri on sitä mieltä. Hoitajamitoitus nousi politiikkojen pöydälle, kun ilmeni hoivasektorilla asiakkaiden kaltoinkohtelua muutamia vuosia sitten ja tilanne ei ole siitä kohentunut.

Jälkikäteen sekä jälkiviisaana herää kysymys, etteikö Suomessa ole sellaisia tieteilijöitä, jotka olisivat kykeneväisiä arvioimaan, toteutuuko tällainen arvio kuin hoitajamitoituksesta tehtiin vai oliko tässä liikaa jokaisen Eduskunnan poliittisen puolueen irtopisteen keruutta.

Julkinen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat olleet poliittisten intohimojen kohteena jo vuosikymmeniä koska se on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Medialle täytyy nostaa hattua tai antaa sulkahattuun, kun se on nostanut esille näitä havaittuja ongelmia yhteiskunnan yhdellä keskeisemmällä sektorilla terveys- ja sosiaalihuollossa. Mikään hallitus tai eduskuntapuolue ei saa synninpäästöä näitten yhteiskunnalle tärkeitten asioitten hoitamisesta.

Yhteiskunnallisten asioitten tärkeysjärjestykseen laittaminen on tietysti vaikearasti mutta sivistysvaltiossa tai ns. hyvinvointiyhteiskunnassa ketään kansalaista ei tule kaltoinkohdella. Ihannetilanne olisi se, että kaikkia yhteiskunnan aloja ja toimintoja voitaisiin kuljettaa rintarinnan päätöksenteossa sekä pitäisi olla enemmän yhteiskunnan hallintokuntien välillä tai hallintorajoja ylittävää toimintaa. Hallintokuntien tulee aina olla kartalla siitä, että mitä koko yhteiskunnassa on meneillään kansalaisten keskuudessa. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että miten yhteiskunnan ikääntyvät sukupolvet kyetään hoitamaan ihmisarvoa kunnioittaen.

Itse olen jo 70 v. ja minua huolestuttaa esim. se, että miten minä tai muut elämän ehtoopuolella olevat ihmiset saavat inhimillistä kohtelua yhteiskunnalta, jos elonaikaa on ja tarvitsemme elämäämme auttavia käsiä niin, että selvitään seuraavaan päivään kremppoinemme.

Kolmentuhannen viidensadan uuden terveys- ja sosiaalialan hoitajan palkkaaminen seitsemän kuukauden päästä tuntuu haavekuvitelmalta. Yleisesti tiedetään se, että yhteiskunta aliarvostaa hoitajien palkkaus ja työtehtäviä niin, että hoitajat hakeutuvat parempien palkkausolojen ja muiden asioitten takia muille aloille töihin.

Toivoa sopii, että hoitajien työolosuhteet kohenisivat niin, että ala olisi kiinnostava ja työllä tulisi toimeen eikä nipin napin kuten nyt tapahtuu. Aika näyttää millaiset olosuhteet asiakkailla ja hoitohenkilökunnalla on tulevaisuudessa tässä meidän ns. hyvinvointiyhteiskunnassamme.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 312 otsikko mukaan luettuna.