Sivustakatsojana?

Nykyinen maailmanmeno on kuin sekahedelmäsoppa, joka sisältää sattumina hyviä, että pahoja asioita. Poliittinen liikehdintä alkoi Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Pörssikurssit heilahtelivat sekä hyökkääjälle asetetiin pakotteita että Ukrainalle tuli myötätuntoa ja aseapua.

Ukrainan vihollinen on moukaroinut maata etenkin sen Venäjän vastaisilla raja-alueilla, jossa ihmiset ja rakennukset ovat pirstaleina. He ovat kokeneet ennen näkemätöntä julmuutta sitten 2. maailmansodan tässä raakalaismaisessa sodassa keskellä Eurooppa.

Venäjän ”valtiojohto” sallii ihmisoikeusrikokset sotavälineenä muttei heitä ehkä koskaan saada vastaamaan teoistaan tai sotilaskurittomuudestaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen Haagiin (Alankomaat/Hollanti). Sodan joskus päättyessä Ukrainassa emme voi tietää mikä on sen lopputulema mutta tavalla taikka toisella Venäjä on laitettava vastuuseen Ukrainan jälleenrakentamisesta. Ukrainasta paenneiden ja maahan jääneiden ihmisten tulevat vuodet ovat kärsimystaakaltaan mittaamattomat, kun enemmistö kansalaisista joutuu aloittamaan uuden elämän kaiken menettäneinä.

Me, jotka olemme toistaiseksi voineet elää kuin sivustakatsojina tulemme kohtaaman tämän Venäjä hyökkäyssodan seuraukset ikään kuin aaltoina tämä osasyynä tuotteiden hinnat nousevat tavallisen palkansaajan ulottumattomiin tai elintarvikkeiden tuottaminen tässä maassa käy entistä tukalammaksi. Tukaluus on jo jatkunut useita vuosia tai peräti vuosikymmeniä. Rauhaton maailma tulee kiristämään Suomen alkutuotannon kannattavuuden äärimmilleen sillä seurauksella, että kotimaamme huoltovarmuus käy kriittisillä rajoilla.

Valtiojohdon, eduskunnan ja valtioneuvoston (hallitus ja presidentti) tulisi tehdä suunnitelma, miten Suomen huoltovarmuus säilytetään kriittisisäkin oloissa. Ken tietää vaikka tällainen suunnitelma olisi jo olemassa, jossain salaisissa kansioissa mutta media tietojen mukaan kotimaan omavaraisuus ruuassa on n.80 prosenttia. Huoltovarmuusmallimme (Lähde: media) mukaan sen puuttuvat osuudet tuotaisiin kriisin sattuessa ulkomailta. Suomen huoltovarmuudessa tämä on heikoin lenkki, jossa huoltovarmuutemme (Lähde Kielitoimiston sanakirja: ”yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeiden toimintojen kyky selviytyä poikkeustilanteissakin mahdollisimman vähin häiriöin) pettää.

Toki meitä neuvotaan omatoimisesta kriisivarastomme täydentämisestä niin, että selviämme 72 tuntia kriisin sattuessa. Sivustakatsojina voimme ylläpitää tätä kotivarmuusvarastoamme mutta monellako sellainen on, kun olemme tuudittautuneet siihen uskomukseen, että elomme on yhtä auvoa eikä meitä kohtaa enää tuhoista tapahtumat. Viimeistään nyt kun elämme räyhäävän naapurin rajoilla, jolloin kaikki voi olla mahdollista niin meidän tulisi kansalaisina varautua erilaisiin vaaroihin. Muttei niin, että eläisimme pelonvalassa vaan ottamalla tällaisenkin tapahtuman mahdollisuuden huomioon.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 318 otsikko mukaan luettuna.