Kaikkialla naristaan

Suomalainen yhteiskunta sekä koko maailma täyttyy ihmisten narinasta ja huokauksista ei ole tarkoitus nostaa sormea ketään kohden tässä kirjoituksessa, kyselen vain. Jokainen tietää, että olemme jälleen Koronan Omikronin muunnoksen syleilyssä. Sikäläinen tohtori pelotteli meitä lehdessä, että jokainen kohtaa tämän ”pirulaisen” (lainaus Presidentti Niinistöltä) jossain vaiheessa.

Menimme syksyn kuluessa ns. helppoon tapailimme toisiamme lähes huolettomasti, ehkä käsienpesu unohtui ja maskinkäyttö lopahti joiltakuilta. Virusmuunnos iski takaisin voimallisimmin kuin edeltäjänsä ja vyöryy nyt ”kosketuksiin limakalvoillemme” (lainaus kansanedustaja Risikolta). Eräs kaupallinen mainos lausui ilmoille joku aika sitten vanhan sanonnan ”nyt järkikäteen”; olisiko nyt syytä noudattaa tätä lausahdusta eli pestään edelleen niitä käsiä, käytetään makseja, otetaan se rokote. Vaikka jotkut viisastelijat tai vainoharjaiset väittävät, että saamme rokotuksessa nahkaamme jonkun vierasesineen kuin rotukoirat konsanaan.

Kapakat pitäjät yms. höpisevät nyt peloissaan, kun tienistit lipuvat heidän käsistään, vaikka he kuulemma osaavat hoitaa hommat terveysturvallisesti. Viestimien haastattelemat asiantuntijat ovat antaneet ymmärtää, että rilluttelutapahtumat ovat koronan leviämisen suhteen otollisinta aluetta. Olen kuulostellut näitä hätäkädessä olevia kapakkojen edustajia hämmästyneenä; kysyn edelleen olisiko koronan pitänyt antaa levitä valtoimenaan, ilman rajoituksia, ihmisten pariin, joka lopulta tappaa pahimmassa tapauksessa uhrinsa?

Käsittääkseni nämä rajoitukset ovat luodut siten, että taudinkulkua saadaan rajoitettua niin, että bisnes pyörisi myös sen jälkeen, kun koronalle on annettu tulinen isku nekkuun. Lopulta me veronmaksajat, sinä ja minä, maksamme nämä tukijalat, joita yrityksille maksetaan valtionkassasta. Merkitseekö tämä lähitulevaisuudessa sitä, että kun valtiovelkojat karhuavat omiaan niin leikkuri-iskee valtion budjettiin mm. terveydenhuoltoon yms. menoihin ja jälleen kansa kärsii niin kuin pankkikriisin jälkeisinä aikoina. Kurjuuden aste ei ole ollut koskaan yhteismitallinen ihmisten keskuudessa. Tähän saakka suurimman taakan ovat aina kantaneet tavalliset yhteiskunnan eläjät näissä mullistuksissa.

Missä ovat nyt nämä Suomen ja maailman Björn Wahlroosit, jotka voisivat irrottaa paratiisisaarille sijoitettuja miljooniaan yrittäjien yhteiseen kassaan. Nämä Wahlroosit, jotka pelkäävät tavallisten kansalaisten vain tuovan hiekkaa pankkisaleihin. Kylmätotuus on se, ettei rahalla ole omaatuntoa eikä isänmaata vaan se soljuu sinne missä neitseellistä rahaa syntyy aina vaan lisää sekä se piilotetaan hyvinvointi yhteiskuntamme silmienalta paratiisisaarille.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 317 otsikko mukaan luettuna