Pylväs

Suomalaisen politiikan seuraajien kulmakarvat nousivat pystyyn, kun Kepun eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Pylväs möläytti ohi huuliltaan sellaista retoriikkaa, jota perussuomalaiset harrastavat politiikassaan. Pylväs (tämä tuntematon kepulainen) lateli sananparsiaan Kepun eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Seinäjoella.

Sittemmin hän on pahoitellut naamakirjassa sanavalintojaan politiikan raadollisuuden edessä ja todennäköisesti puoluejohdon näpäytyksen jälkeen. Hän ei ehkä tajunnut joutuvansa poliittiseksi kusitolpaksi sananparsiensa takia. Leimakirveet takuuvarmasti heiluvat Suomessa koko pakolaisryhmän yllä, jos ja kun mm. afgaanipakolaiset jättävät kotimaansa taakse ja vaeltavat kuka, minnekin ehkä myös tänne pohjanperukoille saakka.

Suomen vastinpari Ranskan Marine Le Penelle on PS:n Riikka Purra heidän eduskuntaryhmänsä kokouksessa hän latasi täyslaidallisen oikeistolaista politiikkaa ja lupasi, että vastakkainasettelu jatkuu suomalaisessa politiikassa. Seurasin ex-puheenjohtaja Halla-ahon ilmeitä tv-lähetyksen kautta, kun hän myhäili hymyssä suin Purran puheenaikana, ajatuksenaan varmaan, että oikean henkilön junttasin puoluejohtajaksi. Halla-aholainen poliittinen linja jatkuu puolueessa jo siitäkin syystä, että puolueen äijäkannattajat pitää pystyä pitämään puolueen riveissä.

Poliittista kiihkoa on nähtävissä kaikissa puolueissa, kun hallitus valmistautuu budjettiriiheen, jossa puidaan tulevaa budjettia vuodelle 2022. Kokoomuslaiset politiikan pikkusatraapit toistavat kuin ”buddhalaismunkit” mantrana sitä, että Suomi nääntyy velkataakan alle, vaikka talousennustajat kertovat päinvastaista Suomen taloudellisesta tilanteesta. Pikkusatraappien mäkätys on vailla pohjaa heillä ns. äänilevy juuttunut paikoilleen. Suomalaisten enemmistöllä toistaiseksi menee taloudellisesti hyvin ja investointeja Suomeen tehdään.

Jokainen sen nyt tajuaa, että lompsannyörit pitää olla tiukalla muttei niin, että tavikset ovat yksinään maksumiehinä valtiotalouden ylläpidossa. Kokoomuksen ”tois pual jokke” olevan puheenjohtajan, Orpon, puoluefraseologia kiihtyy (mm. sanahelinä) syksyn mittaan, kun ryhdytään vaalitaistoon aluevaltuustojen paikoista ns. aluevaaleissa (sote). Matkan varrella hän on jo tätä sananhälinää suoltanut niin ahkerasti, että luulisi sen perusteella, että Suomi on polvillaan hyvinvointiyhteiskuntana tässä ja nyt sekä heillä olisi ainoastaan paratiisiin johtavat avaimet käsissään.

Mielenkiintoiset politiikan löylyttelyt ovat edessä, mutta eriasia on jaksaa kansalaisia kiinnostaa mm. nämä aluevaalit. Pitäisi kiinnostaa, kun kaikista tärkeimmät päätökset kuntalaisten kannalta ajateltuna tehdään aluevaltuustoissa eli miten terveys- ja sosiaalipalvelut meille kansalaisille järjestetään asuin kunnissamme.

Kirjoituksen tekniset tiedot

Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 300 otsikko mukaan luettuna.