Suomen kansanedustuslaitos päätti irrottautua sopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön eli ns. Ottawan sopimuksesta. Olen suorittanut varusmiespalveluksen pioneeriaselajissa n. 53 vuotta sitten. Ihmettelen sitä, etteikö jalkaväkimiinojen osalta ole tapahtunut teknologista kehitystä, kun edelleen puhutaan sakara ja -putkimiinoista. Yksityiskohtana voin mainita sen, n. 53 vuoden jälkeen, että olimme erään kerran harjoittelemassa miinoitusta niin putkimiinaharjoituksen kohdalla sattui minulle sellainen moka, että nyppäsin huomaamattani kiväärillä putkimiinan syttymisessä olevan laukaisulangan sokan irti. No siitähän seurasi yöpäivystysrangaistus. Tositilanteessa siitä olisi tullut rumaa jälkeä ansaittu rangaistus tai sitten ei.
Lyhennelmä
Luotu tekoälyllä ja kirjoittaja on hyväksynyt tekstin
Suomen turvallisuuspolitiikan ja puolustuksen kehitys ovat olleet jatkuvan keskustelun ja analyysin kohteena. Historian saatossa on nähty, kuinka sotilaalliset innovaatiot ja valmiudet ovat sopeutuneet muuttuvaan geopoliittiseen tilanteeseen. Teknologian kehityksen myötä myös perinteiset menetelmät, kuten jalkaväkimiinojen käyttö, ovat kokeneet muutoksia. Miinakenttien rooli ja niiden tarpeellisuus ovat herättäneet voimakkaita tunteita, etenkin idän suunnasta tulevan potentiaalisen uhan ja nykyisen konfliktien epävakauden vuoksi.
Ottawan sopimus
Suomen kansanedustuslaitos päätti irrottautua sopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön eli ns. Ottawan sopimuksesta. Olen suorittanut varusmiespalveluksen pioneeriaselajissa n. 53 vuotta sitten. Ihmettelen sitä, etteikö jalkaväkimiinojen osalta ole tapahtunut teknologista kehitystä, kun edelleen puhutaan sakara ja -putkimiinoista. Yksityiskohtana voin mainita sen, n. 53 vuoden jälkeen, että olimme erään kerran harjoittelemassa miinoitusta niin putkimiinaharjoituksen kohdalla sattui minulle sellainen moka, että nyppäsin huomaamattani kiväärillä putkimiinan syttymisessä olevan laukaisulangan sokan irti. No siitähän seurasi yöpäivystysrangaistus. Tositilanteessa siitä olisi tullut rumaa jälkeä ansaittu rangaistus tai sitten ei.
Joissakin mediatiedoissa väitetään, että nykyisille varusmiehille ei enää opeteta miinakenttien tekoa, joka on kummallista mutta taustalla saattaa olla nyt kuopattu Ottawan-sopimus tai jokin muu syy. Nämä jalkaväkimiinalajit pysäyttävät hetkellisesti maajoukkojen etenemisen, kunnes pioneerit ovat saaneet raivattua etenemisaukon henkilömiinakenttään. Puheena olevat miinalajit ovat ehkä tuiki tarpeellisia puolustusvoimille itänaapurin muodostaman sotilaallisen uhan vuoksi.
Eduskunnan keskustelussa oli kummallisia sanavalintoja miinasopimuksen purkamisen puolesta. Eräs kansanedustaja sanoi, että niistä ei ole vaaraa siviileille ja marjastajille ikään kuin mm. itärajaa tai muuta rajaa ryhdyttäisiin heti miinoittamaan sopimuksen rauettua (n. puolen vuoden jälkeen). Tällaisessa tilanteissa, jolloin jalkaväkimiinoja joudutaan käyttämään niin siviileillä ei ole mitään asiaa alueelle sekä heidät on jo evakuoitu todennäköisesti sotatoimialueelta. Miinakenttiä ei tehdä nähdäkseni ikään kuin varmuuden vuoksi.
Ihmettelen myös sitä, etteikö aseteknologia Suomen osalta ole edennyt siihen pisteeseen kuten Ukrainan sodassa olemme nähneet, että droonit ovat yksi käyttökelpoinen ase vihollisen jalkaväen torjunnassa. Tositilanteessa tarvitaan koko asearsenaali aina elektronisista aselajeista saakka koska teknologinen kehitys on tapahtunut nykysodan käynnissä uusiin mittoihin.
N. 53-vuotta sitten kun olin varusmies tuli uutuutena yksikköömme mm. kertakäyttösinko (en tiedä onko enää asearsenaalissa) se on ehkä nopeissa panssarintorjuntataisteluissa hyvä torjunta-ase mutta toivoakseni aseteknologia tällä saralla on ottanut huimia askeleita eteenpäin. Vaikka maailma näyttää kaikilta osiltaan nyt epävakaalta ja eikä tiedetä mitä huomenna tapahtuu niin toivoakseni, me suomalaiset sekä muut kansat säästyisivät siltä mitä nyt Ukrainassa, Gazassa tai 38:ssa muussa konfliktissa maailmalla tapahtuu.
Kirjoituksen tekniset tiedot
Kirjoitus on oikoluettu Microsoftin Word - ohjelmalla sekä manuaalisesti kirjoittajan toimesta. Olen yrittänyt rutistaa sanottavani n. 200–395 sanaan niin, että Internet lukemisen lainalaisuudet täyttyvät. Kirjoituksessa on sanoja 303 otsikko mukaan luettuna
