Puolueen poliittiset linjaukset

Sunnuntai 28.3.2010 - Pentti O. Pohjola

Kuva: SDP:n aineistopankki.

Olen toiminut sosialidemokraattisen liikkeen järjestötyössä pitkään ja välillä olin palkattuna työntekijänä nuorisotoiminnan piiritasolla. Siellä opin toimimaan siinä hengessä, että kaikki ovat samalla lähtöviivalla sukupuolesta riippumatta.

Väittäisin, että naisiin suhtaudutaan edelleen vähätellen päätöksenteon foorumeilla vaikka heitä kenties kuunnellaan tasa-arvolain hengessä, yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä.

Johtopaikoille päästäkseen naisen tulee edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa ponnistaa ylöspäin kaksinkertaisella voimalla kuin miehen. Tämä pätee myös järjestötyön johtopaikkoihin. Lisäksi naiset edelleen kantavat keskeisen vastuun perheen arjen pyörittämisestä ja siihen liittyvät myös yhteiskunnan sosiaaliset paineet.

Silloin kun puolueelleni valittiin ensimmäinen naispuheenjohtaja, epäilin hänen mahdollisuuksiaan johtaa puoluetta ilman sukupuolesta johtuvaa rasitetta. En tunne valintaprosessia, jolla hänet nostettiin puolueen puheenjohtajaksi mutta vaikuttaa siltä, että puolueen ”äijät keksivät” nostaa hänet esille kun puolueen kannatusluvut kansalaisten keskuudessa näyttivät alenevaa suuntaa.

Hänen valintansa jälkeen puolueen politiikan suunta alkumetreillä kangerteli ja uusi puoluejohtaja ei sopinut miesten luomaan politiikanteon kulttuuriin. Puheenjohtaja joutui myös lähes heti ennennäkemättömän mediaraatelun kohteeksi vain sukupuolensa takia. Jos puolueen puheenjohtajaksi olisi valittu nuorimies, niin hän ei olisi joutunut todennäköisesti tällaisen myllytyksen kohteeksi.

Lähes kaikkiin Urpilaisen kannanottoihin tuli tylyjä ja jopa vihamielisiä kannanottoja niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa tuoreeltaan. Luonteen lujuutta Jutta on osoittanut myös siinä, että hän on kestänyt (ainakin ulospäin näyttää siltä) kaiken sen kohtuuttoman ja epäasiallisen kritiikin, joka on kohdistunut puheenjohtajan julkisiin kannanottoihin.

En ole havainnut, että kukaan puolueen nykyjohdosta olisi asettunut hänen rinnalleen, kritiikin kovimmassa myrskyvaiheessa, puolustamaan politiikan linjauksia sekä puoluekokouksen päätöksiä tai sitten olen uinut syvällä väärissä mediavesissä. Hänet siis jätettiin yksin ainakin puheenjohtajuuden alkuvaiheessa poliittisten susien armoille.

Niin se nyt vain on, että naiset joutuvat ponnistamaan politiikassa kaksi kertaa enemmän kuin mies: miesten tekemät pienet kömmähdykset sallitaan helpommin kuin naisten. Hyvänä esimerkkinä tästä on Kokoomuksen puheenjohtajan yritys muuttaa esiintymistapaansa ”värikkäämpään” suuntaan: tämä on fantastista lausahduksien säestämänä. Hänen tarkoituksenaan kenties oli nostattaa hengenpaloa kuulijoihin mutta floppi siitä tuli kun se ei istunut henkilön persoonaan. Sitä ei kukaan muistellut mediassa kovin pitkään ja se kuitattiin tyyliin, että ”noo pojat on poikia”.

Seurasin lauantaina, 27.3., Ylen Ykkösaamun lähetystä, jossa oli puolueeni puheenjohtaja haastateltavana. Urpilaisen linjaukset haastattelijan kysymyksiin olivat hyviä ja periaatteellisia. Viimeistään tämä haastattelu sai minut vakuuttuneeksi siitä, että oikealla tiellä ollaan puoluejohtajuudessa. Haastattelua edeltäneet Vantaan, puolueosastojen puheenjohtajapäivien, puhe sekä Eduskuntaryhmän johdon uudelleen järjestelyt ovat osoittaneet, että puolue on hyvissä käsissä Jutta Urpilaisen johdolla.

Blokin kirjoittajan ohjeistus kommentoinnille:

Blokin kirjoittaja pidättää oikeudet seuraaviin toimenpiteisiin: 1. Kommentoi napakasti 2. Kommentit saavat olla enintään 12 lauseen mittaisia 3. Vain nimellään kommentin jättävien kommentit julkaistaan.

4. Poikkeustapauksissa julkaistaan nimimerkkikirjoitukset mutta jos ne viittaavat henkilöihin tai viittaukset ovat linkkejä henkilöihin, kuvia tai ms. niin ne julkaistaan vain osittain tai ne jätetään julkaisematta kokonaan

5. Jaottele teksti kappaleisiin / kommentin lukeminen on helpompaa. 6. Edellä mainittujen lisäksi kommenteissa sovelletaan tätä ohjeistusta