Kaupungin pöyristyttävät valinnat

Lauantai 6.2.2010 - Pentti O. Pohjola

Kuva: Microsoft Clip Gallery.

Mitä yhteistä Seinäjoen kaupungilla on seuraavien maiden kanssa: Uusi-Seelanti, Thaimaa, Irlanti, Saksa? Seinäjokea ja näitä maita yhdistää ainakin yksiasia se, että kaupungin koulujen ruokahuoltoon tulee näistä maista peruselintarvikkeita.

Lehtiuutisessa (Ilkka 3.2.) kaupungin materiaalipäällikkö Siikala kätkeytyy säädösviidakon ja lakipykälien taakse kun hän selvittää kaupungin elintarvikeostoja. Lisäksi hänen vertauksensa kuluttajien ostopäätöksistä ovat täysin kuutamolta: brassi - kahvi ja suomalainen liharaaka-aine eivät ole vertailukelpoisia keskenään.

En tiedä millainen budjettiosuus ruokahuollon raaka-aineiden hankinnoista näillä tuontielintarvikkeilla on mutta ainoa peruste hankinnalle ei voi olla hinta kuten Siikala sanoo. Asiasta nousevat monet eettiset ja moraaliset kysymykset esille. Seinäjoen alue on tunnettu elintarviketuotannostaan ja sen alueella toimii myös suomalaisessa mittakaavassa merkittävä elintarvikejalostaja.

Vähäpätöinen seikka ei ole myöskään koko elintarvikeketjusta tulevat verotulot kaupungille sekä tulot alueen muulle palvelutuotannolle jne. Elintarviketuotanto työllistää myös merkittävän määrän ihmisiä alueella. On ollut onni tälle seudulle se, ettei taantuma ei ole kouraissut näkyvästi tätä teollisuuden alaa ja jos näin olisi tapahtunut, niin moni savupiippu kylmenisi tällä alueella.

Seinäjoen alue olisi näivettyvä kyläpahanen, ellei täällä olisi näin mittavaa maatalouden alkutuotantoa ja jalostavaa teollisuutta. Kuriositeettina on mainittava, että Etelä-Pohjanmaalle on syntynyt noin kymmenessä vuodessa 170 elintarvikkeita tuottavaa yritystä alan rakennemuutoksen seurauksena.

Toisekseen on moraalisesti ja eettisesti pöyristyttävää, ettei kaupungin ruokahuollossa käytetä ainoastaan lähes porstuassa tuotettua ruokaa vaan raaka-ainetta rahdataan aina Uutta-Seelantia ja Etelä-Amerikkaa myöden. Lisäksi kun ruoan rahtaus maasta tai mantereelta toiselle jättää suuremman hiilijalanjäljen ilmastokuormaan kuin kotimaassa tuotettu ruoka sekä sillä on vaikutuksensa myös lähtömaan alan tuotantorakenteisiin.

Mielenkiintoista olisi myös tietää millaisissa olosuhteissa Seinäjoen ruokahuollon tuontielintarvikkeet tuotetaan. Kysymys kuuluu: millä tavalla kaupunki varmistaa, että suomalaiset eettiset kriteerit täyttyvät tuontimaan koko tuotantoketjussa? Vai eikö sillä ole mitään väliä kun vain raaka-aineen hinta on halpa.

Kaupunginhallituksen ja-valtuuston tulee ottaa tämä asia mitä pikimmin tarkastelupöydälle ja tehdä tarvittavat johtopäätökset: ohjeistamalla kaupungin hankintaorganisaation virkamiehiä ko. asiassa niin, että kotimaisuus on ensisijainen valinta kriteeri kaupungin ruokahuollon raaka-aineita valittaessa.

Blogin kirjoittajan ohjeistus kommentoinnille:

Blogin kirjoittaja pidättää oikeudet seuraaviin toimenpiteisiin: 1. Kommentoi napakasti 2. Kommentit saavat olla enintään 12 lauseen mittaisia 3. Vain nimellään kommentin jättävien kommentit julkaistaan.

4. Poikkeustapauksissa julkaistaan nimimerkkikirjoitukset mutta jos ne viittaavat henkilöihin tai viittaukset ovat linkkejä henkilöihin, kuvia tai ms. niin ne julkaistaan vain osittain tai ne jätetään julkaisematta kokonaan

5. Jaottele teksti kappaleisiin / kommentin lukeminen on helpompaa. 6. Edellä mainittujen lisäksi kommenteissa sovelletaan tätä ohjeistusta