"Olemisen sietämätön keveys"

Sunnuntai 25.10.2009 - Pentti O. Pohjola

Kuva. Microsoft Clip Gallery

Näissä blogi kirjoituksissani olen usein ottanut kantaa tai pohdiskellut yhteiskunnan menoa enemmän tai vähemmän ansiokkaasti. Eräänä lokakuisena aamuna mieleeni pulpahti tämä tsekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan teos ”Olemisen sietämätön keveys”, jossa kirjailijan väitteen mukaan ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä.

Menemättä sen syvemmälle filosofian syövereihin olen itseni kohdalta yrittänyt asemoida ajatuksiani kansalaisaktiivina. Sitä, että mistä syystä olen aktiivinen osallistuja järjestöissä tai kirjoitan näitä kirjoituksiani sekä teen pienen osani luonnonsuojelun hyväksi.

Reunahuomautuksena sanon heti että, etten ole ”tyrkyllä” mihinkään yhteiskunnalliseen asemaan kirjoituksieni tai järjestötoiminnan kautta egoni pönkittämiseksi. Tuskin siihen olisi edes kansalaisnostetta sen ovat kunnallisvaalit osoittaneet tai sitten ehkä ei ole riittävästi ”pyrkyä” tavoitella vallankammareita kunnallispolitiikassa. Vaan motiivini kumpuavat oikeudenmukaisuuden arvojen puolesta toimimisesta: aika ylevää mutta näin se nyt vaan on kohdaltani.

Tällainen kirjoitus on siis harvinaista ”herkkua” näin henkilökohtaisella tasolla kirjoituksissani kun jatkossa kirjoitan  niin ne kirjoitukset käsittelevät aivan muita aiheita kuin oman elämäni olemista. Lähtökohta kirjoituksilleni on se, että jos näitä yksikin henkilö lukee, niin olen siitä tyytyväinen ja jos kirjoitus ”avartaa” vielä lukijan näkökulmaa asioihin. Niin a’vot! Tarkoitus on saavutettu.

Toki sitä, en tiedä kuinka syvällisesti kirjoituksiini on paneuduttu mutta aika vilkasliikenne kotisivullani on kun viikossa kävijöitä n. 600 vaikka en siis ole näkyvillä paikoilla yhteiskunnassa. Pidän sitä hyvänä saavutuksena lähes rividemarilta ja olen kiitollinen siitä, että sivulla käydään. Kirjoituksieni lisäargumentti on se, että periaatteellista keskustelua palkansaajien rivitasolla käydään hyvin vähän. Ilmeisesti nämä Big Brotherin pikkutuhmat tyypit ovat helpompia aiheita keskusteltavaksi kuin yhteiskunnallisen menon muut haasteet. En aliarvioi ihmisten mielipiteitä tai ajatuksen kulkua vaan ihmettelen vain asiain tilaa. Se on todettava tietysti, että yhteiskunnalliset asiat ovat monimutkaistuneet tai ovat moniulotteisempia kuin muutama vuosikymmen sitten.

Mutta takaisin ¹Kunderan liikkeelle sysäämään ajatuskulkuuni. Siis onko teoillani merkitystä yhteiskunnassa? Totta Mooses: käytökselläni on merkitystä mm. ilmaston lämpenemisen jarruttamiseen tai jos maksan Unicefille maailmanlapsilisää 30 euroa kuukaudessa. Väitän, että pienillä teoilla on merkitystä. Jokainen ihminen voi vaikuttaa elinpiirissään tai maailman toisella laidalla olevien kanssa ihmisten elämään ainakin hitusen verran. Niin, että näistä pienistä teoista syntyy suuria tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden puroja.

Toinen isokysymys on maapallon ilmaston lämpeneminen se koskettaa kaikkea eloa maapalolla. Ilmaston lämpenemisen jarruttamiseen osallistun kärräämällä taloudessani syntyvät biojätteet keräilyastiaan, josta jätefirma Lakeuden Etappi tehtailee biokaasua. Muun pakkausroskan kuskaan polkupyörälläni Kauppakeskus Prisman keräilyastioihin sekä yritän säästää kaikkia energiamuotoja, joita tarvitsen elämässäni.

Tällaisella asenteella yritän vaikuttaa kirjoituksieni ja käytökseni kautta muihin ihmisiin niin, että useampi ihminen muuttaisi käytöstään meidän kaikkien hyväksi. Mielestäni jokaisen tulee osallistua näihin ilmasto-ja ympäristötalkoisiin niin, että elämä ylipäätänsä olisi mahdollista siellä ja täällä yhteisellä maapalollamme. Mutta kyetäänkö me muutokseen? Elämäntapamuutokseen, joka on välttämätön elon säilymiseen Telluksella. Ihmisen teoilla siis, minun ja sinun, on merkitystä vaikka tsekkikirjailija Kunderan muuta väittääkin.

__________________________________

¹Lähde: Wikipedia: Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisellä on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa.

Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä.

___________________________________

Kommentointiohje: 1. kommentoi napakasti 2. kommentit  enintäin 12 lauseen mittaisia 3. vain nimellä kommentoijat julkaistaan 4. Jaottele teksti kappaleisiin / kommentin lukeminen on helpompaa.