Ilmastonmuutos on jo täällä

Tiistai 13.10.2009 - Pentti O. Pohjola

Vuoden Luontokuva 2009-tapahtuma oli 11.10 isolla kirkolla eli Helsingissä. Vuoden Luontokuva-tapahtuma oli ryhdikäs kannanotto ympäristömme elinkelpoisuuden säilyttämisen puolesta. Se avarsi käsitystäni luonnon monimuotoisuudesta kun yksi illan esiintyjistä valokuvaaja Jorma Luhta sanoi, että ilmastomuutos on todellisuutta jo tällä hetkellä.

Hän on kuvannut vuosia pohjoisen metsiä ja nähnyt ilmastomuutoksen konkreettisesti lappilaisessa luonnossa kun mm. mittaritoukat tuhoavat metsiä leutojen talvien takia. Kunnon pakkaskelit pitäisivät nämä tuholaiset kurissa Lapin kairoilla.

Varsinaisen ”mielenjärkytyksen” aiheuttivat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo esityksellään: Metsähoidollisia toimenpiteitä – kuvakertomus. En ole koskaan tietoisesti asemoinut ajatusmaailmaani metsän kautta kun metsä on ollut aina läsnä elämässäni tavalla taikka toisella. Mutta Kovalaisen ja Sepon esitys antoi uuden ajattelutavan suhteestani metsään.

Heidän sanomansa oli: metsät ovat tuotantoalueita samaan tapaan kuin viljapellot. Lisäksi metsistä on ryhdytty käyttämään termiä minuuttimetsät. Tällä termillä tarkoitetaan sitä, että missä ajassa ihminen voi kulkea jalan metsänläpi. Oli järkyttävää havaita kuvaesityksen kautta kuinka tehometsätalous on tuhonnut yhteistä monimuotoista ympäristöämme.

Paluu matkalla tutkailin lentokoneen ikkunasta reitillä olevia metsiä. Lentokoneen lentokorkeus antoi tähän mahdollisuuden ja lintuperspektiivi laajensi näkymäalaa. Oli yllättävää havaita millaisia aukkohakkuita ikkunasta näkyi sekä kuinka puut olivat suorassa jonossa niin kuin viljavainioissa siis metsätuotantopalstoina.

*****

Kuva Luonnonsuojeluliiton websivulta

Tapahtuman valokeilassa oli myös Saimaannorppa, joka on erittäin uhanalainen suomalainen nisäkäslaji, sitä ei tavata missään muualla maailmassa. Valokuvaaja Juha Taskinen loi mieleenpainuvan kuvamaailman norppien elämään vaikuttavista tekijöistä, jossa ihmisellä on suurirooli. Niin, ettei Saimaannorppa kuolisi sukupuuttoon.

Ilmasto on jo lämmennyt talvella sellaista vauhtia, etteivät norpat kykene luonnolliseen lisääntymiseen lumen vähäisyyden tai sen puutteen vuoksi sekä ihmisten kalastusverkot ovat usein norpan poikasten, kuuttien, menehtymisen syitä.

Tunnustan, että mieli oli apea tällaisten uutisten edessä. Olen muistellut näitten valokuvaesitysten jälkeen lapsuuteni aikoja ja niitä muutoksia, joita omassa ympäristössäni on tapahtunut niistä päivistä tähän päivään. Otan vain yhden esimerkin tähän näistä muutoksista.

Asuntoni ikkunoista avautuvilla entisillä peltoaukeilla käyskenteli vuosia sitten erilaisia lintuja mm. Pikkukuovit olivat ottaneet pesimisalueekseen nämä peltoaukeat. Ne pyristelivät ihmisen tekemiä ympäristömuutoksia vastaan vielä muutamia vuosia sitten pienellä peltolohkolla. Mutta nyt niitä ei ole näkynyt enää vuosiin. Nämä pellot ovat nyt omakotitaloja täynnä. Me ihmiset olemme muuttaneet elinympäristöämme ratkaisevasti myös minun nurmolaisessa elinpiirissä.

Olemme muuttaneet elintavoillamme ratkaisevasti myös koko maapallon biosfääriä. Lopullista tuhontietä voidaan kenties vielä jarruttaa. Mutta ympäristömme ekologiset muutokset ovat vääjäämättömiä ja ne tulevat vaikeuttamaan luonnon ketjussa olevien elämään siis myös meidän ihmisten.

Synkistä näkymistä huolimatta toivoa on, niin Saimaannorpan kuuteille että muulle luonnolle sekä ihmiselle. Meidän tulisi oivaltaa vain yksiasia. Sen, että emme voi jatkaa tätä luontoa kuluttavaa elämäntapaamme muuten hukka perii kaiken elollisen elinympäristöstämme myös meidät ihmiset. Orastavaa muutosta käyttäytymisessämme on nähtävissä mutta tuleeko tämä muutos luonnon kannalta katsottuna liian myöhään?

Pelastetaan Saimaannorppa