Hätkähdyttäviä avauksia

Perjantai 18.9.2009 - Pentti O. Pohjola

Kuva Microsoft Clip Gallery

Julkisessa keskustelussa vellova vanhusten hoitokeskustelu on saanut monenlaisia avauksia. Arvostamani kirjailija Utrion avaus on niistä hätkähdyttävin.

Itse olen siinä iässä, että näitä asioita tulee pohdittua oman persoonan kautta. Kysymys kuuluu kohdaltani: pelottaako oma ikääntyminen ja siitä seuraava mahdollinen toisten armeliaisuuden varaan joutuminen. Vastaus on yksinkertainen: kyllä.

Kauhistuttavin henkilökohtainen näköala olisi se, että kuten eräs näissä yhteyksissä televisiossa haastateltu ikäihminen sanoi: ”että olisin pakettina, jossain hoitolaitoksessa”. Itselleni toivon asiassa armollisuutta, että täältä poistuminen olisi arvokas ja nopea kun sen aika on. Mutta mitään armopillereitä en hyväksy siitä syystä, että uskon, jokaisen elämän olevan niin pyhän ja arvokkaan ettei ihmisellä ole oikeutta tehdä tällaisia ratkaisuja.

Olen oman lähiomaisen kohdalta joutunut toteamaan, että yhteiskunnassa ei arvosteta vanhusten arvokkuutta elämään: vaan he ovat suoritteita yhteiskunnan terveyspalvelukoneistossa. Nyt kirjoitan vain omista kokemuksistani ja ne välttämättä eivät kuvasta vanhustenhoidon yleistä tilaa asuin paikkakunnallani.

Vanhusten hoitaminen on ajautunut tähän tilaan vain siitä syystä, että hoitolaitoksissa ei ole riittävästi auttavia käsiä sekä muita resursseja. Mutta se on ilmeistä, että vanhuksia lääkitään perusteettomasti pysymään ”pakettina” ja vessatarpeet useimmat vanhukset joutuvat tekemään pikkulapsen tavoin. Kysyn vaan onko tämän arvokasta elämää vanhukselle?

Toinen kysymys on se, että millainen rooli omaisilla on vanhusten hoitotyössä? Liian usein omainen työnnetään yhteiskunnan vastuulle hoitolaitoksiin kun se koetaan helpoksi ratkaisuksi. Vanhusten omaisilla on monenlaisia elämän tilanteita, jolloin erilaiset vanhusten hoitopalvelut ovat välttämättömiä. Mutta omaisten osallistuminen vanhuksen hoitoon hoitolaitoksessa tai pienkodissa eivät ole kiellettyjä: vaan jopa ”velvollisuus” vanhuksen omaisena.

Sanon, että vanhustenpalveluiden sektorilla olisi syytä katsoa peiliin niin päättäjien kuin omaisten. Virallinen Suomi sanoo olevansa sivistysvaltio mutta se rikkoo räikeästi perustuslakiaan mm. vanhusten hoitopalveluissa. Asian tiimoilta on ollut paljon kauniita puheita kaikkien puolueiden taholta sekä yksituumaisuutta puheiden tasolla. Mutta suuri kysymys kuuluu: Miksi päättäjät ovat välinpitämättömiä niitä kohtaan, jotka ovat luoneet työllään nykyisen hyvinvointivaltio Suomen?