Taskusta toiseen

Perjantai 28.8.2009 - Pentti O. Pohjola

Valtion budjettiesitys on nyt sitten valmis tulevalle vuodelle, josta talousasiantuntijat ovat antaneet erilaisia näkemyksiä julkisuuteen. Talousasiatuntijoiden synkin arvio on se, että budjettiesitys ei lievennä työttömyyden syöksykierrettä. Synkkiä aikoja on siis edessä edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa, johon osasyyllinen on maailman laajuinen lama.

Hämmästyttävintä maallikon näkökulmasta on se, että millainen manööveri käytiin valtion veropohjien järjestelyistä. Nyt kun ruoan arvonlisävero laskee kahteen toista prosenttiin lokakuussa, niin se kesällä 2010 kohoaa kolmeentoista prosenttiin. Samalla kun yleinen arvolisävero nousee 22 prosentista - 23 prosenttiin käsittämätöntä taskusta toiseen siirtokikkailua.

Lisäksi kun ruoan arvonlisäverosta käytiin Kepu-titaanien ja Kokoomus-toivon kanssa julkisuudessa huutokauppaa. Kepu linnoittautui ruoanarvonlisäverotuksen taakse niin lujasti, että sillä ei ollut kunniallista perääntymistietä asiassa. Samalla kun, Kokoomus-toivon, Katainen suoritti poliittisen manööverin ravintolaruoan verotuksen kanssa.

Lopulta ruoanarvolisäveron lasku maksatetaan tavallisella kuluttajalla takaisin valtiolle: kun ruoanveroalennus näpätään takaisin kiertoteitse kulutustavaroiden arvolisäveronkorotuksella. Veropohja-asiassa pelattiin nykylama-ajan kovinta poliittista peliä kun Kokoomus ahdisti Kepun umpikujaan ruokaveroasiassa. Kepu ei voinut perääntyä ruoanarvolisä alennuksesta kun se oli asian väkevästi sementoinut julkisuudessa.

Näissä talouslamanoloissa olisi pitänyt erilaisissa ruokaa koskevissa verotusasioissa käyttää suurta harkintaa eikä uhrata sitä ideologisen taistelun välineeksi kuten nyt asialle kävi. Lisäksi kun talousoppineet ovat sitä mieltä, että ruokaveron laskulla ei ole pitkässä juoksussa sellaisia vaikutuksia kansalaisten ostovoimaan kuin sillä oletetaan olevan ja sitä kautta työllisyyteen. Mutta tämä on Kokoomuksen ideologian mukaista, että valtionverot kerätään kulutushyödykkeistä, joka pahimmassa tapauksessa saattaa lisätä työttömyyttä.

Tämän kaiken keskellä on yksi budjettinyanssi jäänyt vähemmälle huomiolle eli se, että palkansaajien työttömyysvakuutusmaksua korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä. Eli itse asiassa ne, jotka ovat vielä työssä Lama-Suomessa kannattavat entistä kovemman taakan yhteiskunnan rattaiden pyörittämisestä.

Tällaisten tuomiopäivän pasuunoiden keskellä on muistettava se, että myös useimmat kunnat Suomessa joutuvat nostamaan kunnallisveroprosenttiaan taakasta selvitäkseen: laki yms. velvoitteistaan.

Sanomatta on selvää, että markkinatalouden maailman laajuisesta yskimisestä ei selviä kukaan kuivin jaloin mutta se on eriasia millaisia puskureita yhteiskunta asettaa: heikoimmassa asemassa olevien aseman turvaamiseksi poikkeusoloissa ja se tehtävä on ikävä kyllä poliittisilla päättäjillä.