Uusimmat kuvat

Uutiset

5.2.2012
Sana - Taneli Heikka! Lue - katso
Lue lisää »

Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kommentit

Elovena on häväisty Heikki Mäki  21.1.2012 5:35

Elovena on häväisty Pappa  18.1.2012 11:03

Blogin arkisto



Siirry arkistosivulle »

"Olen liekeissä"

Lauantai 25.4.2009 - Pentti O. Pohjola


tina.jpg
 Kuva: Fanisivut

Blogi kirjoitukseni on nyt hieman poikkeuksellinen kun yleensä olen kirjoittanut positiivisen-kriittisesti näissä blogeissani. Olin konserttimatkalla (24.4.) "isoolla kirkolla" eli Helsingissä.

Joku sanoisi, että kannattiko matkustaa 12 tuntia "eestaas" sanon, että kannatti. Vaikka euroja kuluikin kohtuullinen määrä kun lauteilla oli megatähti Tina Turner (oikealta nimeltään Anna Mae Bullock), jonka musiikkia olen fanittanut vuosia. Hänen levyjään on myyty 180 miljoonaa.

Kuten meppiehdokas Jaakonsaari sanoi EU-vaaliehdokkuudestaan, että "olen liekeissä" niin olen myös minä Tinan konsertista "Live in Concert". Komedienne Patsy Stones (Absolutely Fabulous - ohjelman roolihahmo) sanoisi: "todella upeeta".

Samaa mieltä olen Tinan show'sta vaikka hän piti n. 8 vuoden tauon esiintymislavoilta ja ikää artistilla on 12 vuotta enemmän kuin minulla. Naisen ikää ei kuulemma sovi sanoa julkisesti niin, että laskelmoikaa siitä. Konserttiyleisö oli myös liekeissä täpötäydessä Hartwall Areenassa.

Yleisö eli musiikin ja Tinan laulujen tahdissa sekä harvoin näkee livenä näin mukaansa tempaavaa esiintyjää ja kaikkensa hän antoikin yleisölleen. Välillä hirvitti niiden show laitteiden varassa kieppuminen. Siinä on esimerkkiä yhdessä Aira Samulin kanssa, että elämää pitää elää täysillä.

Meillä on vain yksi elämä, jonka vivahteikkuuden tulisi osata elää niin myötä kuin vastamäessä, itse kunkin. Konsertti oli kuin uskonnollinen herätyskokous. On turha väittää etteivätkö suomalaiset osaa näyttää tunteitaan kun kohdalle sattuu.

Yleisö lauloi, tanssi ja osoitti suosiotaan seisaaltaan tähdelleen: Tinalle. Täytyy tunnustaa, että hieman haikeutta oli ilmassa kun tähdellä on jo ikää, kuten myös itselläni, niin että konsertti oli erittäin ainutlaatuinen mutta musiikki tietysti elää ja on ikuista. Vai havahduttiko se vain huomaamaan kaiken katoavaisuuden? Kuten siellä isossa kirjassa sanotaan.

Mutta "show must go on" nämä nykyajan musiikkistarat ovat pitkäjatkumo ihmiskunnan historiassa kun sen kulttuurintekijät ovat tarjonneet hetken unohduksen ihmisille heidän arkitodellisuudesta. Niin kai se on, että kansa tarvitsee sirkushuveja myös arjen keskellä selvitäkseen edessä olevista haasteistaan.

Linkit: Tina Turner  Musiikkinäytteet: Simply the best ja We Don't Need Another Hero 

Avainsanat: Viihde, kulttuuri


Kommentit

26.4.2009 13:12  Juhani Hyvönen

Pena. Näinhän se on. Ihminen ei tarvitse vain leipää, vaan myös sirkushuveja. Näin se on ollut kautta maailman sivu. Ja tulee myös olemaan. Kulttuuri on muuttanut maailmaakin. Joskus se on tuntunut sirkushuvilta. Sanoma ja sisältö ovat puhuttaneet. Maailmaa on muutettu sanoman suuntaan. Aina hitaasti, mutta kuitenkin.
Työväenliikekin on ottanut sen vahvasti omakseen.
En tiedä, millaisen sanoman Tina Turnerin konsertti Sinulle antoi. Antoiko se vain voimakkaan tunne elämyksen, jota kuvailit uskonnolliseen hurmokseen
verrattavaksi. Ilman sanomaakin tunne-elämys voi olla tavattoman voimakas. Olen sen usein itsekin kokenut.
Löysin Sinussa yhden uuden lisäpiirteen.

26.4.2009 14:08  P.O.Pohjola

Edelliseen: tämä olisi aika hyvä motto tai elämänohje.


"Carpe Diem - Tartu hetkeen

Horatius, Carmen I,9. Suom. Toivo Viljamaa

Pois, pois, Leukonoee, nuo utelut,
minkä mä, minkä sä
päivän huomenna saat! Myös jätä pois
tuo horoskooppien harras tutkiminen!
On paras vaan huomisen antimet
ottaa sellaisinaan (tätä en täysin allekirjoita(pop).
Juppiter suo vuosia montakin
tai vain sen, mikä nyt kallioihin
aallokot uuvuttaa.
Heitä hupsutus pois, viiniä juo!
Katkaise hetkeksi suuret suunnittelut!
Seurassa voit ajankulun unohtaa.
Ota päivä kerrallaan! Luottaa et saa
liikoja huomiseen".

30.4.2009 7:51  Raija Luikku

Olin 8 vuotta sitten siinä Tiinan "jäähyväiskonsertissa" ja jäin myös liekkeihin sen konsertin jälkeen. Itse olen myös pohtinut tuota ikääntymistä ja elämän elämistä. Täytän tänä vuonna 50 vuotta ja edelleen en osaa pukeutua kuin farkkuihin ja tennareihin ja vaaleanpunaiseen käsilaukkuun. Mietin, että nyt kun tulen kunnioitettavaan ikään pitäisikö vaihtaa arvokkaampaan mustaan käsilaukkuun ja jakkupukuun. Mutta ei, ei minusta ole siihen.

Eläkäämme täysillä jokainen omalla tavallamme, meillä on vain yksi elämä (tiettävästi).


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini: