Sylttytehdas - onko sellainen olemassa?

Torstai 29.1.2009 - Pentti O. Pohjola

Kepu-lehdessä käydään eriskummallista kirjoittelua maakuntahallinnon demarijäsenistä, Kepu kirjoittajien toimesta. Kirjoittelussa valetaan kannuja siitä, että ketkä demariedustajat valitaan maakuntahallinnon luottamusmiespaikoille.

Kirjoittelussa on sylttytehtaan makua ja joudun kysymään: mitkä ovat motiivit sekä kuka on operaation takana jos sellainen olemassa? Tällaiset kirjoittelut eivät synny itsestään vai pyrkiikö Kepu valitsemaan edustajamme?

Sisäpiirien ulkopuolisena puolueen jäsenenä Kepu tohtorin kirjoittelut jäsenten välisistä kisoista demarien keskuudessa tuntuvat lievästi sanottuna liioittelulta. Luottamushenkilöistä käydään aina keskustelua demokraattisissa järjestöissä ennen valintaa mutta viimeaikoina on tuntunut siltä, että henkilöt puolueessa halajavat valtaa ohi demokraattisten valintajärjestelmien.

Esisijaisesti yhteiskunnan demokraattisten päätöksentekoelinten edustukset ovat puolueiden mandaatteja ja sitten vasta tulevat henkilöt. Henkilöt, jotka katsotaan kullekin paikalle sopiviksi edustamaan puoluettaan ja aatettaan.

Muistaakseni presidentti Obama sanoi vaalikampanjassaan tämän suuntaisesti, että: ...pitää kysyä mitä minä voin tehdä maani hyväksi eikä päinvastoin... Sama pätee puolueen toiminnan suhteen, on kysyttävä: Mitä minä voin tehdä puolueeni tai aatteeni hyväksi?

Tunnustan elämän raadollisuuden myös puoluetoiminnassa. Mutta silloin kun oma valta-asema muodostuu ykkösasiaksi ohi puolueen edun niin, pitää katsoa henkilökohtaiseen aatepeiliin.

Puolueaatteet ovat rakentuneet, jonkin suuremman tavoitteen saavuttamiseksi, joka koostuu pienistä ja suurista teoista puoluejäsenten tai kannattajien toimesta. Henkilökohtaiset vallanhimot on silloin syytä sysätä syrjään tai sitten on käsittänyt täysin väärin demokratian.

Tietysti asioista keskustellaan silloin kuin aatteenmiehet tai naiset kohtaavat mutta keskustelut ovat aina silloin spekulatiivisia. Demokraattiset päätöksentekoelimet tekevät aina loppupeleissä päätökset enemmistö periaatteella.

Kannukset luottamuspaikoille haetaan kansan syvistä riveistä tai puolueväen keskuudesta silloin voi luottaa siihen, että tuki omalle yhteiskunnalliselle toiminnalle on olemassa.

Itse kun liittyi puolueeseen, olivat kirkkaana mielessä puolueen edustamat arvot ja ovat edelleen. Toki puoluekaaressani on ollut vaiheita, jolloin puoluetoiminta ei ole vastannut odotuksia mutta aina kannatuslippu on pudonnut uurnaan puolueen hyväksi.

En sano tätä "elvistelläkseni" mutta henkilökohtainen toimintani puolueessa on perustunut siihen, että mitä minä olen voinut tehdä puolueeni hyväksi, siinä valossa nämä em. "Kepu-kampanjat" korpeavat.

Puolueessa pitäisi arvostaa enemmän niitä puolueen jäseniä, jotka tuulessa, tuiskussa, turuilla ja toreilla tekevät sitä arvokasta puolueen hyväksi tehtävää perustyötä. Ilman heitä puolueella ei olisi tällaistakaan kannatusta, joka sillä on tässä "unelmahötön" keskellä.